Ratakuvaus

Frisbeegolfrata on rakennettu Veikkolan urheilupuiston mäkiseen ja metsäiseen maastoon. Mäkivoittoisen maaston ansiosta on osalla väylistä havaittavissa selviä korkeuseroja. Yleensä korkeuserot ovat kuitenkin melko mitättömiä verrattuna väylän pituuteen (2., 4., 8. ja 9.) , mutta muutamalla väylällä (5. ja 7.) päästään nauttimaan loistokkaista avauksista alamäkeen avautuvilla melko kapeilla mutta pitkillä väylillä. Vaikka kyseessä on metsään rakennettu rata, ystävällinen kuusimetsä takaa sen että yli kahden metrin korkeuteen lettu jää yllättävän harvoin. Lähes kaikille väylille tunnusomaisena piirteenä voidaan pitää sitä, että melkein koskaan aloitus paikalta ei näe suoraan korille. Urheilupuiston maastosta aiheutuen yksinäisen pelaajan hole-in-one mahdollisuudet putoavat huomattavasti parilla väylällä (6. ja 8.), koska useimmiten ottaessaan kimmokkeen lenkkeilijän tai hiihtäjän otsalohkosta frisbee suuntaa poispäin korista.

Tutustu yleisiin sääntöihin, ennen radalle menoa.

Väylä alkaa parkkipaikan välittömästä läheisyydestä, suuntautuen huomaamattomasti mäntymetsikköön. Väylän alkuosa on suora, loppuosan kaartuessa vasempaan, muutamaa metriä alempana olevalle korille. Väylää voi kuvata lyhyesti sanoilla ”Mitään sanomaton”.
80m - PAR 3.

Keskivaiheilla muutama puu hieman kaventaa heittolinjaa, kuitenkaan huomattavasti hankaloittamatta. Korin on hieman loppuosalla olevien kuusten takana.
69m - PAR 3.

Yllättäen oikealle, pieneen ylämäkeen heitettävä väylä. Väylä on kohtuullisen avoin joka mahdollistaa vapaamieli(puoli)set avaukset. Hole-in-one kutkuttaa nurkan takana, kuin satiainen muni***
68m - Helppo PAR 3.

Tyypillinen Veikkolan väylä - aloituspaikalta ei ole mitään havaintoa missä kori on. Alkuosa on melko suora, loppu kääntyy lievästi vasempaan kallion reunan läheisyydessä olevalle korille.
64m - PAR 3.

Sangen mielenkiintoinen väylä, jonka alussa heti pakollinen kierto joka estää metsän kiertämisen oikealta. Lähtöpaikka on mäen päällä josta heitetään muutaman metrin päässä olevan pururadan yli alamäkeen. Väylän ”ensimmäisellä osalla” (= alamäki) on väylän molemmilla laidoilla melko tuuheaa metsää josta on paha lähteä jatkamaan. Heti n. puolenvälin jälkeen päästään väljempään metsikköön jossa tilaa heittämiseen on jo kohtuullisen hyvin, lähestyminen korille tapahtuu pieneen ylämäkeen.
106m - PAR 3.

Aloituspaikka on mäessä, josta lähdetään etenemään ylämäkeen hieman vasemmalle kääntyen. Koria kohti avattaessa on riski että lettu päätyy läheisen kallion reunan yli huomattavasti alempana olevaan metsikköön, josta väylälle palaaminen onkin jo hieman hankalampaa.
50m - Helppo PAR 3.

Väylän rakennusvaiheessa on yhden tietyn puun kohtalosta käyty äänekästä keskustelua (Puu on vielä paikoillaan). Väylä heitetään pieneen alamäkeen, ja avauspaikalta ei tyypillisesti ole mitään näkymää korille. Avaukset tapahtuvat kohtuullisen kapeata mutta pitkää ja mutkittelevaa väylää, jonka loppupuolella on onneksi kuitenkin hieman enemmän tilaa.
100m - Vaikea PAR 3.

Melko mitäänsanomaton väylä. Aloituspaikka on metsässä, josta heitetään pururadan yli toisella puolella olevaan metsään. Noin väylän puolessa välissä on pieni pusikko kierrettävänä joka (yrittää) estää suorat avaukset. Spottaajien käyttö voidaan katsoa pakolliseksi, jottei paikallisia tarvitse tutustuttaa lajin saloihin turhan kivuliaasti.
63m - PAR 3.

Todennäköisesti radan ristiriitaisin väylä, jonka voidaan katsoa koostuvan kolmesta osasta. Suora alkuosa (n. 50m) on molemmin puolin reunustettu nuorella koivikolla johon avaaminen ei useimmiten ole suositeltavaa. Suoran päässä odottaa vasemmalle kääntyvä apinasuodatin, jonka tarkoituksena on ajaa heittäjä epätoivon partaalle. Suodattimen jälkeen on kohtuullisen suora loppuosuus, alkaen melko aukealta paikalta päättyen parkkipaikan lähellä olevan metsän siimekseen. Viimeistään tässä vaiheessa heittäjä on valmis palaamaan autolleen ja poistumaan radalta vannoen ettei koskaan palaa.
183m - PAR 5.

Kokonaispituus n.783m. PAR 29

« Takaisin etusivulle